sunnuntai 2. elokuuta 2020

L0V3 S0N9

Nuorina olimme johtoja. Olimme lähekkäin ja yhdistyimme tietokoneeseen. Virta syttyi hyllyihin, jotka alkoivat notkua koneita, näyttöjä, levysoittimia, kurkkupastilleja, kirjeitä, papereita ja tarroja. Ilmanvaihto ei toiminut kunnolla mutta mitä siitä. Ketään ei haitannut.

En tunnistanut kaikkia koodeja. Miksi laitoit jäätelötötterön? Terävän pippelin? Linnunnokan? <3

Opin koodit. Syntyi lapsi, sitten toinen. Voimavirtaa ja ylikierroksia ja sitten savutti. Ylijännitepiikki. Sitten toinen. Taas savutti. Kun pölyn harmaa käristyy sähkölaitteessa, se muuttuu mustaksi eikä haise hyvältä.

Nyt on mekaniikkaa, sähköä, ja, ja, ja paperia, paperia, paperia, paperipinoja, pinoja ja tekniikkaa järjestyksessä ja sukulaiset aina vain epäjärjestyksessä ja teknoa ja heviä settiä iskelmää. Tulostin piilossa ja Aku Ankat pinoissa eikä mahdu enää lisää paperia. Valokuvissa me ja lapset vauvoina. Olimme joskus tosi nuoria. Kaksi työpöytää kulmittain, kaksi tuolia sivuttain, kaksi ihmistä seläkkäin, kaksi sydäntä lähekkäin. Minulla on harmaita mutta niin on sinullakin. Se ei haise pahalta vaan näyttää hyvältä.

Työhuone on ihmisen parasta aikaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.