Laulu ajattomuudesta

Tein sinulle laulun tästä hetkestä, sillä se on kaikki, mitä minulla on.

Katsoin harmaantuvaa partaasi.
Haroin harmaantuvia hiuksiani.
Kauan sitten kirjoitit aralle lukiolaistytölle.
Soitin sinulle haparoivasti syksyiltana Vanajan kirkossa Schubertin Impromptua.
En harjoitellut sitä ikinä loppuun.
Olimme yhdessä, olimme erikseen.
Olimme taas yhdessä.

Tein sinulle laulun tästä hetkestä, sillä se on kaikki, mitä meillä on.
Tässä kaupungissa on kaksi vanhusta.
Ne olemme me: henkisesti vanhoina syntyneet, kohta jo fyysisestikin vanhat ja harmaantuneet.
Älä huoli.
En aio värjätä hiuksiani.
Alan lopultakin tulla omaksi itsekseni.
Olen oikeasti arka ja haparoin.
Niin sinäkin.
Ei haittaa.

Tein tämän laulun, sillä olemme vain tänään.
Menneisyydellä ei ole väliä.
Tulevaisuutta emme hallitse.
Tapahtukoon mitä tahansa, olemme tänään, tässä, näin, ihan hiljaa.
Täällä on hyvä olla.
Täällä ei liiku aika.