lauantai 25. tammikuuta 2020

Mikä todistettua on

Muistosi ovat koko selän peittävä sininen ruhje, jonka pinta on yhä rikki. Vartalosi on tunnoton, homehtunutta leipää suussasi, silmäsi sirittävät ja äänet näköjään taas häipyivät jonnekin. Itsepalvelupesulan tympeän hajun tunnistaa vielä lakanoista.

Kuule hei. Jalkojesi on juuri nyt kasvettava kiinni maahan, vaikka ne haluaisivat joko juosta tai hävitä. Sinun on pakotettava ne kasvamaan.

Katson hermostuneita sormiasikin ja kosketan änkytystäsi. Oksennat sanan ulos ja sylkäiset scheissea sen perään.

Luulet kai olevasi rakentamassa yksin tätä kirkkoa, tätä elämäsi temppeliä, tätä valtavaa linnoitusta tänne Vanajanrantaan, tänne harjun rinteeseen, tänne Hätilän pesäpuuhun. Täällä on kiellettyä sekä saarnata uskontoa että julistaa politiikkaa Kekkosesta Koivistoon ja aina persuihin asti. 

Hyvä juttu mutta kuule hei, et millään pysty tekemään sitä yksin. Aika-avaruutesi on hahmoton, ja sinussa on liikaa pimeän pelon ainetta. Se tekee sormesi levottomiksi ja sanasi elottomiksi.

Hani hei, tässä minä olisin, Ennishellen, joka katsoo, näkee, kuulee, tuntee, haistaa ja maistaa kanssasi ja puolestasi ja joka nytkin juoksee vuorilta luoksesi. Jalkani ovat irti, mutta juuret sitovat minut tiukasti multaan.

Sillä mikä todistettua on: Vuorovaikutuksen tuloksena avaruuden tilallinen muoto muuttuu. Kappaleet seuraavat muuttuneen muodon mukaisia vapaan putoamisen ratoja. Minä putoan ja muutun. Sinä putoat ja muutut. Seuraamme toistemme ratoja. Teemme sen vapaasti, yhtä aikaa, samalla lailla, samaan suuntaan, erikseen mutta yhdessä: tip, put, yhd, er, sam, suun, muut, tip, put, muut, yhd, er, sam, suun, muut, mot.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.