Sunnuntain vastainen yö piti kotikaupunkimme järjestyspoliisin jälleen kerran kiireisenä. Nuori nainen aiheutti levottomalla ja väkivaltaisella käytöksellään useita hälytyksiä tutuksi käyneessä kohteessa.
Nuorempi konstaapeli raportoi:
- Kyseinen henkilö on viimeisten kuukausien aikana toistuvasti vaatinut käyttäytymisellään puuttumistamme tilanteeseen. Kuluneena yönä löysin hänet muun muassa lukuisia kertoja seisomassa sängyssään itkien ja sopertaen joitain sanojen tapaisia, joista en kuitenkaan saanut selvää. Alkuyöstä tilanne joka kerta helpottui nopeasti asettaessani silikonisen suukapulan tulppaamaan huutoa ja kaataessani hänet samalla pitkälleen. Yön edetessä tilanne kuitenkin kävi rajummaksi: hän heitti lattialle rajuilla otteilla korkealta ja kovaa kaksi kaveriaan, jotka viettivät yötä hänen kanssaan samassa sängyssä. Yritin puuttua tilanteeseen, mutta lattialla maatessaan kaverit ilmaisivat tahtonsa palata takaisin eivätkä halunneet tehdä ilmoitusta kokemastaan kohtelusta.
Kaupunkimme järjestyspoliisi on tiukentuneiden määrärahojen takia joutunut supistamaan toimintaansa. Lähes vuosi sitten vastaantyyppisiin hälytyksiin lähetettiin helpommin koko partio eli sekä nuorempi että vanhempi konstaapeli. Nykyisin kuitenkin heistä paikan päälle lähtee lähes poikkeuksetta vain jompikumpi.
- Priorisoimme näillä järjestelyillä tietenkin myös omaa jaksamistamme. Niukentuneet määrärahat pienentävät huomattavasti käytettävissä olevia resurssejamme, nuorempi konstaapeli kommentoi. Nöyrästi hän vielä jatkoi: - Otan monesti vastuun yövuoroista itselleni, koska minun ei tarvitse käyttää aivojani päivällä yhtä tehokkaasti ja samalla lailla vaativiin tehtäviin kuin mitä vanhemman konstaapelin täytyy.
Nuorempi konstaapeli lähettikin terveisiä nuoren naisen vanhemmille:
- Koittaisitte kasvattaa lapsenne ihmiseksi ja tekisitte tyttärenne eteen itsekin jotain. Yhteiskunta ei voi tehdä puolestanne kaikkea.
Tavoitimme nuoren naisen äidin ja välitimme hänelle konstaapelin terveiset.
Äiti puolustautui: - Olen tehnyt kaiken neuvolan ohjeiden mukaan. Olen käyttänyt pelkästään pedagogisia keinoja ja uhannut ainoastaan tontuilla ja joulupukilla. En todellakaan tiedä, miksi tyttäreni käyttäytyy näin levottomasti. Mielestäni hänen käytöksensä ei täytä silti ADHD:n kriteerejä, joten emme ole menneet vielä lääkäriin. Olen toki luonnollisesti huolissani tilanteesta, ja jopa mieheni perusrauhallisuus on alkanut muuttua tulkintani mukaan hetkittäin peitellyksi levottomuudeksi. Kieltämättä olen kyllä viime aikoina jo pohtinut, pitäisikö minun ottaa yhteyttä seuraavaksi johonkin auttavaan tahoon kuten paaviin tai YK:n turvallisuusneuvostoon.
Naapureilleen äiti lähetti toivekkaita terveisiä: - Kyllä tämä varmasti tästä taas helpottaa. Kaikesta huolimatta uskon syvästi tyttäreni kehittymiseen ja sen tuomaan täydelliseen muutokseen. Voimme silti toki osallistua tässä vaiheessa uusien Peltoreiden tai korvatulppien kustannuksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.