- Haloo, onko palokunnassa?
- On kyllä. Palopääpormestari puhelimessa. Missä palaa?
- Täällä Enni vaan. Tekisin taas sen "Meillä paistetaan chilejä pannulla" -hälytyksen.
- Voi voi. Taasko se Jani paistaa pannulla keittiössä niitä itsekasvattamiaan chilejä, joiden ei pitänyt olla yhtään tulisia?
- Kyllä, juurikin näin.
- Voi voi. Taasko hän unohti ne pannulle mennessään itse lämpimään suihkuun lähes 15 minuutiksi?
- Kyllä, juurikin näin.
- Olette kuitenkin jo varmaan ehtineet avata ovet ja ikkunat ja aloittaa tehotuuletuksen kuten aina ennenkin?
- Kyllä, juurikin näin. Se paksu, kitkerä savupatsas nousee siis meiltä.
- Hienoa! Ehdinkin jo äsken ihmetellä, mistä tuo sininen savu oikein on lähtenyt kohoamaan näin myöhään sunnuntai-iltana. No, onneksi teille on kehittynyt jo näinä vuosina melkoisen hyvä kestokyky tällaisiin katkuihin… Jaa, teitähän on nykyään siellä kuulemma kolme!
- Kyllä, meille syntyi todellakin vauva, joka nukkuu sängyssään parhaillaan ja alkoi hetki sitten yskiä. Siksi nyt soitankin.
- Aivan, ehdottomasti, todellakin! Älkää huoliko. Lähetän savusukeltajat sinne alta aikayksikön! Ei hätää! Voit, Enni, nyt rauhoittua. (Huutaa palomiehille: Pooojaaaaat! Nyt kamppeet niskaan ja savua päin, mars, mars! Hälytyskoodi V-Y-C-K eli "vauva yskii chilin katkuissa".)
- Kiitos tuhannesti! Jäämme odottamaan apua!
- Se on matkalla. Taidat kuulla jo sireenit pihassanne?
- Kuulen kyllä.
- Hyvä. Siinä tapauksessa voit nyt sulkea puhelimen.
- Kiitos. Hyvää sunnuntain myöhäisiltaa teillekin, palopääpormestari.
- Kiitos. Kuulemiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.